Työttömyydestä

Tänään on 20.10.2026. Olen ollut jo yli vuoden työttömänä.

Jälleen sai lukea, että työttömyys on kasvussa, vaikka samaan aikaan eri asiantuntijat mediassa ovat höpöttäneet, että taantuma on ohi ja nousukausi edessä.

Tällaiset jutut luovat turhaa toivoa, kun todellisuus on toinen kuukaudesta toiseen.

On vaikea erottautua entistä enemmän muista työnhakijoista, kun pelkästään asiantuntijan paikkoihin saattaa olla keskimäärin 200 - 600 hakijaa.

Olen hakenut töihin varastolle, myyjäksi ja moneen sellaiseen käytännön työhön, jossa voisin viihtyä toistaiseksi, mutta harva minua ottaa tällä asiantuntijan taustalla todesta.

Olen käynyt uravalmennuksen, hakenut lähes 200 paikkaa ja ollut reilussa 15 haastattelussa. Olen käynyt Linkedin webinaareja läpi ja miettinyt työnhakustrageoita, päivittänyt CVeetä, kohdistanut CVeen ja hakemuksen joka työhön, olen ottanut AI:n avuksi ja muutenkin hyödyntänyt sitä sparraamisessa.

Olen käyttänyt siis ihan älyttömästi aikaa saadakseni jonkin työn, joka kiinnostaa edes jollain tasolla.

Ehkä turhauttavinta on yritysten vastaamattomuus ja se, että kun hakurumba on ohi, niin selitetään syitä, millä perustein joku valittiin ja kuinka tärkeetä oli, että hait.

Mutta sitten kun samantyylisiä vastauksia saa monta kertaa, niin ne menettää merkityksensä. Riittäisi, että haku on nyt ohi ja valinnat tehty. Kiitos hakemuksestasi ja mukavaa päivänjatkoa.

Minä olen kuitenkin tehnyt töitä 15-vuotiaasta lähtien ja saanut aina, kun olen hakenut, niin tää tuntuu tosi toivottamalta tällä hetkellä. Olen valmis tekemään kaikkea ja muuttamaankin tarvittaessa.